Johtaminen ja luottamus

Pienen lomailun jälkeen on hyvä palailla blogin pariin. Aloitin lukemaan Limnéllin ja Rantapelkosen kirjaa "Pelottaako? Nuoret ja turvallisuuden tulevaisuus." Kirjasta vielä sen enempää tietämättä siinä on heti alusta asti nostettu esiin kaksi asiaa; luottamus ja johtaminen, ja näiden kytkös turvallisuuteen. Viime marraskuussa osallistuin Cyber Security Executive tapahtumaan jossa Limnéll puheenvuorossaan painotti näiden samojen asioiden merkitystä. Kolmanneksi 3.5.2018 tullut A-teema jossa oli aiheena "somen valta" Limnéll painotti edelleen samoja asioita. Tähän mennessä olin aina pohtinut, että hoh hoijaa, luottamus ja johtaminen... kuulostaapa korkealentoiselta ja miten ne ikinä liittyvät mitenkään turvallisuuteen? Eilen koin kuitenkin valaistumisen ja koitan tässä selventää ymmärrettävään muotoon siten, miten itse sen ymmärrän mitä tekemistä johtamisella ja luottamuksella on turvallisuuden kanssa.

Johtamisen merkitys turvallisuudessa on siis erityisen tärkeää. Vaikutusvaltaiset johtajat voivat muokata turvallisuustilannetta silmänräpäyksessä. Oli kyseessä sitten Trumpin tai Putinin välinen pullistelu jossa on kaikkien nähtävillä kylmän sodan merkit tai Kim Jong Unin ja Moon Jae-inin tapaaminen Koreoiden rajalla jonka tavoite vielä kysymysmerkki, ehkäpä jopa rauha? Oli kyseessä sitten turvattomuuden tai turvallisuuden luominen on suurilla johtajilla iso merkitys sen luomisessa. Sama pätee yrityksissäkin. Turvallisuudenjohtaminen tulisi lähteä ylhäältä johdon esimerkillä. Se, että velvoitetaan duunarit käyttämään hiostavia turvakenkiä, mutta itse lompsitaan paikalle sandaaleissa on vähintään arveluttavaa. Johtajien arvostus laskee duunareiden silmissä kertaheitolla. Usein ainakin itsestä tuntuu, että oli kyseessä sitten mikä osa-alue tahansa; kyberturvallisuus, ilmastonlämpeneminen tai mikä tahansa muu, niin sen tulisi aina olla johdon prioriteetti. Kaiken prioriteetti ei ole minkään prioriteetti (onkohan tämä edes mikään lause), kuitenkin kaikille kaikkea on ei kenellekään mitään. "Kuinka saadaan x osaksi päätöksentekoa?" Kaikkea ei voi saada, mutta kaikella on aikansa.

Kuten Limnéll asian laittaa: ilman luottamusta ei ole turvallisuutta, ilman turvallisuutta ei ole luottamusta. Suomessa on suhteellisen suuri luotto valtion viranomaisiin ja heidän kykyynsä taata Suomen turvallisuus. Luotto on viime aikoina ollutkin koetuksella esim. Aarnio tapauksen jälkeen, mutta en henkilökohtaisesti koe, että luottamukseni turvallisuusviranomaisiin olisi horjunut, joidenkin luottamus varmasti on ollut koetuksella. Luottamus työyhteisössä voi näkyä me-henkenä ja kykyyn tehdä oikeasti yhdessä, eikä vain nimellisesti. Luotto siihen, että toinen auttaa ja on tukena luo turvallisuutta ja näin myös onnellisempaa yrityskulttuuria. Onnellisuus luo tarkoituksen ja työhön ehkä saavutaankin myös jonkun muun kuin pelkästään palkan toivossa?

Ehkä sain vähintäänkin itselle jäsenneltyä sen mitä Limnéll on viime aikoina toistanut. Seuraavan kirjoituksen voisin kirjoittaa, vaikka siitä mitä "turvallisuus" tarkoittaa. Turvallisuus ja tulevaisuus liittyvät toisiinsa yllättävän paljon, molemmat alkavatkin T-kirjaimella!

Pelottaako? Nuoret ja turvallisuuden tulevaisuus (Jarno Limnéll, Jari Rantapelkonen)